Uutta kokeilemassa, saneerauskasvi ja maisemapelto
Joka kesä Mannilassa halutaan kokeilla jotain uutta viljelykasvia tai -tapaa. Näin siksi että halutaan parantaa jo käytössä olevien kasvien kasvumahdollisuuksia tai tutusta uusiin mielenkiintoisiin kasveihin, joilla on mm. maan viljelykuntoa parantavia vaikutuksia.
Pari vuotta sitten innostuttiin ns. saneerauskasveista. Saneerauskasvien tarkoituksena on mm. parantaa maan rakennetta ja taistella moni- ja yksivuotisia rikkakasveja vastaan. Ominaisuuksiltaan saneerauskasvit ovat vahva juurisia, jolloin ne pystyvät tunkeutumaan tiivistyneeseen maahan normaaleja viljelykasveja paremmin, muokaten maan rakennetta kuohkeammaksi. Niiden itäminen on nopeaa, jolloin ne pystyvät taistelemaan rikkaruohoja vastaa estäen jopa kokonaan niiden kasvun. Saneerauskasvit voivat myös sitoa ilmasta typpeä juuristoonsa lisäten typen määrää maassa. Osa saneerauskasveista on myös haitallisia maassa eläville taudeille ja tuholaisille.
Mannilassa saneerauskasveista on ollut käytössä valkosinappi. Valkosinappi muistuttaa kasvustoltaan ja kukinnaltaan rypsiä. Sen kasvuun lähtö oli ilmiömäisen nopeaa! Pellolla oli sitä ennen ollut sipulia ja muita juureksia. Monivuotisia rikkakasveja oli useita ja pieni peltotilkku oli paikoin tiivistynyt. Sinappi muodosti jo kahdessa viikossa tiiviin kasvuston, joka esti käytännössä kokonaan rikkakasvien kasvun. Oman silmän ja mehiläisten iloksi sinappi kukki upeasti syyskesään asti. Toisena vuonna kevät oli haastava tuholaisten suhteen, jotka kävivät verottamassa pieniä sinapintaimia. Kasvusto murskattiin syksyllä lisäämään maan humuskerrosta.
Viime vuonna kokeilussa oli maisemapelto. Maisemapellossa tulee kasvaa vähintään kahta eri viljelykasvia. Maisemapellon tarkoituksena oli tuoda peltoviljelyyn monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä. Mannilan maisemapellossa kasvoi mm. hunajakukkaa, persianapilaa ja auringonkukkaa. Hunajakukka oli erityisen tarpeen viime kesänä houkuttelemaan mehiläisiä hyönteispölytyksen vaativien mansikan- ja vadelmankukkien kimppuun. Tilan peltojen läheisyydessä sijaitsevien naapurin mehiläispesien asukit viihtyivät hunajakukkapellossa pitkälle syksyyn. Persianapilan ohella hunajakukka muodosti peltoon tiheän kasvuston. Persianapila oli nurmipalkokasvien tapaan sitomassa typpeä maahan ilmasta ja levittämässä huumaavaa tuoksua kukkiessaan.