Huvit maaseudulla, hirvipeijaiset
Maalla huvit ovat vähissä, joten mikä tahansa kokoontuminen ja juhlan aihe saa kyläläiset kokoontumaan runsain joukoin. Parhaiten näissä juhlissa pääsee näkemään kylän ikärakenteen ja miettimään, että kuka kumma tuokin on. Parhaimmat juhlat kuten hirvipeijaiset vietetään oman kylän nuorisoseuralla tai kylätalolla.
Hirvipeijaisia vietetään yleensä jahtikauden loputtua loppuvuodesta tai kevättalvesta. Peijaisten järjestäjänä on kylän metsästysseura, joka pitää peijaisissa tervetuliaispuheen ja kertoo jahtikauden kuulumiset. Juhlan tarkoituksena on kiittää maanomistajia, maanvuokraajia, kyläläisiä ja metsästäjiä jahdista ja sen mahdollistamisesta. Peijaisissa syödään hirvikeittoa ja jälkiruokana täytekakkukahvit. Pääohjelmanumerona on hirvenlihapalojen arvonta, johon valmistaudutaan ostamalla vähintään ”kolme arpaa vitosella”.
Ennen meno hirvipeijaisissa oli riehakasta. Kotikaljan lisäksi tai lähes yksinomaan nautittiin sahtia. Sahti on suodattamatonta olutta, jonka teossa käytetään yleensä ohraa tai muita kotimaisia viljoja, hiivaa ja humalaa. Sahdille ominaista on sen päihdyttävä vaikutus, joka ei nouse päähän vaan menee jalkoihin sekä sen puuromainen ominaisuus ja runsas kuituisuus. Peijaisiin kuului olennaisena osana myös tanssiminen humppaorkesterin johdolla loppuillasta.
Peijaiskansan ikärakenteen noustessa menokin peijaisissa on rauhoittunut. Enää ei tarvita poliisia puhalluttamaan soratiellä kulkijoita tai taksin tilausta pystyssä pysymättömän rouvan kotimatkalle. Loppuillasta ei siis voi enää huvittaa itseään ihmisten toikkaroinnilla ja vaihtelevilla tanssityyleillä, kun tanssit illan lopuksi ovat jääneet pois ohjelmistosta samoin sahtitarjoilu. Hauskat kekkerit silti, sillä kukapa suomalainen ei rakastaisi arpajaisia ja maksutonta tarjoilua!