Luomuinen tulevaisuus

Noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten Mannilassa tehtiin isoja päätöksiä. Tilalla oltiin päätetty lähteä mukaan yhdeksänkymmentä luvun alun sikaloiden rakentamisbuumiin. Ja tehty ratkaisu valita tuotantomuodoksi sikatalous. Kuinka erilaiselta tila tänä päivänä näyttäisikään, jos lupa sikalatoiminnan laajentamiseen olisi tullut. Kieltävä päätös sai valmiit suunnitelmat menemään uusiksi.

Jo muutaman vuoden oltiin Suomen politiikassa puhuttu Euroopan yhtenäistämisestä, siitä kuinka paljon positiivista yhdistyminen muiden Euroopan maiden kanssa toisi, kauppa vapautuisi ja liikkuvuus maiden välillä. Tavallisia maatalousyrittäjiä suuret puheet eivät vakuuttaneet. Isot Euroopan maat ja paljon Suomen mittakaavassa suuremmat maatilat tulisivat yhteen Suomen piskuisten tilojen joukkoon. Olisiko maatalous enää kannattavaa täällä pohjolassa?

Uusia ja tulevaisuuteen luottavia tuulia alkoi kuitenkin puhaltaa Pirkanmaan pohjoisrajan yli, kun luomuviljelyn ensimmäisenä omaksuneet pohjalaiset halusivat laajentaa luonnonmukaisen viljelyn tietoutta Suomessa ja lisätä tilojen määrää. Luomun parempi kannattavuus tavanomaiseen verrattuna ja sen soveltuvuus erityisesti pienille tiloille herätti kiinnostusta myös Mannilassa. Voisiko tämä olla se tulevaisuuden tuotantomuoto?

Luonnonmukaisenviljelyn koulutukset käytiin suorittamassa Tampereen Ahlmanilla, Hämeenkyrössä ja talvella Pälkäneellä. Luonnonmukaiseen viljelyyn tilalla siirryttiin 1992 samana vuonna, kun nuorin lapsi lähti opintielle. Luomu viljelymuotona sopi isäntäparin ideologiaan ja ajatukseen siitä, että myös jälkikasvulla tulisi olla mahdollisuus nauttia Suomen puhtaasta luonnosta.

Lauantaina juhlistamme kaksikymmentäviisi vuotista luomuista menneisyyttä ja otamme luomuisen tulevaisuuden vastaan!