Marraskuun kuulumisia Mannilasta

Syksyn kynnöt alkavat olla lopuillaan ja pellot jäävät odottamaan uutta kasvukautta, on aika keskittyä muuhun. Loka- ja marraskuu Mannilassa ovat valmistautumista tulevan joulun ajan joulumyyjäisiin. Maatilan työt pihalla loppuvat ja siirrytään tilan muihin ”tuotantosuuntiin”.

Joulumyyjäisissä käynti on kuulunut meidän jouluun jo vuosia. Joku voisi ajatella, että käymme myyjäisissä ostamassa, mutta itseasiassa me ollaan siellä myymässä. Muistan, että joulumyyjäisissä on käyty yhtä kauan kuin meillä on ollut mansikkaa viljelyssä, eli käytännössä minun muistini mukaan aina.

Ensimmäiset joulumyyjäiset olivat ihan pieniä ja lähipaikkakunnilla. Virtain kylien omat myyjäiset nuorisoseuran taloilla tai kouluilla kierrettiin ja päämyyjäiset olivat Virtain omat myyjäiset silloisella Kisapirtin urheilutalolla. Myynnissä oli jauhoja ja hiutaleita, joulukransseja ja vasta leivottua ruis- ja hiivaleipää. Itse olin silloin siellä myyntitiskin takana lähinnä koristeena ja äidin mukana siskojen kanssa. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että jotain olisin myynyt muutoin kuin käytännössä pakkotilanteessa.

Vuosi vuodelta homma on paisunut, ehkä hieman jopa huomaamatta. On alettu etsiä niitä myyjäisiä kauempaa ja enää useaan vuoteen ei ole ollut ongelma, että päivän aikana on kahdet tai kolmet myyjäiset, kunhan myytävää on riittävästi kaikille ja auto, jolla pääsee paikalle. Itselle yksin myyjäisiin meno ei haittaa, olen alkanut pitää myymisestä ja olen siinä mielestäni ihan hyväkin, eihän se loppujen lopuksi vaadi muuta kuin puhelihaksia ja leveää hymyä.