Puhetta säästä

Kun tutun tai tuntemattoman kanssa pitäisi aloittaa keskustelu, helpointa on aloittaa se kehaisemalla jotain viime päivien säihin liittyvää. Tämä tapa sekä ärsyttää että huvittaa osaa ihmisistä. Mutta voi sanoa, että erityisesti maalla sää on yleinen puheenaihe. Kaikilla on siitä joku mielipide. Joku asiasta tietämätön tai muuten säätä huonona puheenaiheena pitävä voisi ajatella, että aiheesta on mahdotonta aloittaa keskustelua. Mutta yleensä sää -keskustelun alle voi ujuttaa hyvin monia asioita, ei vain se millainen sää on nyt vaan se, mitä silloin tapahtui, kun ilma oli jotenkin erityislaatuinen.

Vuonna 2008 kevät oli märkä ja kynnin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni peltoa joka muinoin oli entistä suota. Paikoin maa oli hyvin märkää, etuveto traktorissakaan ei auttanut vaan piti opetella keventämään nostolaitteilla auroja, mikäli ei halunnut upota turpeeseen taka-akselia myöten.

Entäpä se abivuosi, viimeinen syksy lukiossa oli alkanut 2004 ja syyslomalla kaivettiin rantapellolta perunoita. Oli sitten muuten märkä syksy! Perunoiden mukana sankoon tuli saman verran märkää savea ja kumppareihin kaksi kiloa lisää painoa. Asiaa ei helpottanut yhtään pitkäksi venynyt edellinen ilta lukioystävien kanssa.

Syyskuu vuonna 2001 oli lämmin, t-paidassa tarkeni. Puinnit onnistuivat sinä vuonna myös niiltä aina märiltä lohkoilta. Muistan elävästi, kun koulun jälkeen pyöräilin hiekkatietä pärekori pyöränsangassa viemään puintimiehelle evästä. Pellon laidalla oli hauska istua aurinkoa ottamassa puimurin pysähtyessä kohdalle. Tällöin taisi olla ensimmäinen kerta, kun puintimies kysyi minulta, että tulenko puimaan tauon ajaksi ja vastasin kauhistuneena, että en todellakaan. Useampi vuosi, kokonaiset 15 vuotta tarvittiin, ja uusi puimuri, ennen kuin itse tuolta lohkolta puin kauraa ensimmäistä kertaa, aivan vapaaehtoisesti.

Entäpä ne heinän teko säät! Muina vuosina päästiin tekemään lampaille heinää jo heinäkuussa, mutta sinä vuonna 2000, heinän teko ilmat olivat tiukassa. Mentiin jo pitkällä elokuuta ja puna-apila oli komeasti kukassa, kun vihdoin saatiin kesän ensimmäiset heinäpoudat. Se elokuu oli lämmin ja kuivaheinä paalien määrä oli korkein koskaan. Rantasaunalle kun sitten mentiin päivän päätteeksi iltamyöhään saunaan, kynttilän valo sähköttömässä saunassa olikin jo tarpeen. Mutta ihan samalla lailla se heinä kutitti paidan alla hikistä ihoa vasten kuin heinäkuun heinänteossa.

Enpä voi siis väittää, etteikö sää olisi hyvä puheenaihe, ihan koska tahansa.