Elämäni sattumat

Osan elämäni päätöksistä olen tehnyt sattumien kautta.

Lukion viimeisenä vuonna, kun tehtiin suuria tulevaisuuden suunnitelmia ja valittiin opiskelupaikkoja, minulle oli edelleen epäselvää se, mitä haluaisin opiskella. Päivänä eräänä oppitunnillemme tuli sattumalta koulun vanha opiskelija esittelemään nykyistä opiskelupaikkaansa, Yrittäjyyden yksikköä Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla, jossa saattoi opiskella liiketaloutta yrittäjyys painotteisesti. Kiinnostuin koulusta, sillä esittely oli hyvä ja koulun erikoisuus tavanomaiseen liiketalouden opiskeluun verrattuna oli kiinnostava. Tämän esittelyn innoittamana hain ja pääsinkin Kauhavalle. Ajattelin tuolloin ja edelleenkin, että liiketalouden opinnot ovat niin yleismaalliset, että opinnoista ei ole kuin vain hyötyä, minkälaista tulevaisuutta tahansa ajatellen.

Kauhavalla vierähtikin opintoihin tarvittavat neljä vuotta ja valmistuin. Työelämä ei vielä houkutellut ja halu opiskella lisää, oli vahva. Tapahtui toinen sattuma. Valmistumiseni kynnyksellä, yhteishaun aikaan tuli televisio-ohjelma, jossa esiteltiin eläintenhoitajien arkea Korkeasaaren eläinpuistossa. Muistan edelleen elävästi, kun nuori eläintenhoitaja kertoi eksoottisesta gekosta, jota hän hoiti. Näin päätinkin lähteä opiskelemaan eläintenhoitajaksi ja taisin sen jopa ääneen sanoa.

Tuumasta toimeen ja etsimään lähin eläintenhoitajia kouluttava opiskelupaikka ja paperit sinne. Tällä kertaa päädyin Keski-Suomeen Saarijärvelle Tarvaalaan. Siellä vierähti elämäni parhaimpiin hetkiin kuuluvat kaksi vuotta. Tarvaalassa kiinnostuin ehkä sattumalta ihan oikeasti maataloudesta, sillä opintoihin kuului eksoottisten eläintenhoidon ohella myös, mm. lypsämään ja kylvämään opettelu.

Viimeisenä vuonna hainkin vielä uudelleen korkeakouluopintojen pariin, vanhimman sisareni kauhuksi, ja pääsin opiskelemaan Agrologiksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan Etelä-Pohjanmaalle. Jo alusta oli itselleni selvää, että opintojen tarkoituksena oli valmentaa itseäni siihen, mitä tulisin tekemään isona, jatkamaan Mannilan isäntien jalanjäljissä.

Lopuksi, kymmenen vuoden yhtä jaksoinen opiskelu vaati veronsa ja opintojen jatkaminen ei ole vielä houkutellut tai neljättä sattumaa ei ole vielä tullut vastaan. Mutta ei kahta ilman kolmatta eikä kolmas ilman paria.